Totuus Operaatio Barbarossa -operaatiosta
Venäjän vapauttaminen
Pearl Harbour
Churchillin Bengalin nälänhätä
Saksan kaupunkien raa’at terroripommitukset ja Dresdenin tulimyrsky
“Syyttäkää vihollistanne siitä, mitä teette, sillä teette sen luodaksenne sekaannusta.” Karl Marx
Stalin rikkoi Neuvostoliiton ja Puolan välistä hyökkäämättömyyssopimusta hyökkäämällä Puolaan syyskuussa 1939.
Stalin rikkoi Neuvostoliiton ja Suomen hyökkäämättömyyssopimusta hyökkäämällä Suomeen vuonna 1939 ilman sodanjulistusta, mikä käynnisti talvisodan. Sankarilliset suomalaiset löivät suuren puna-armeijan takaisin.
Stalin pommitti Ruotsia vuonna 1940.
Stalin rikkoi Neuvostoliiton ja Saksan hyökkäämättömyyssopimuksen (Ribbentrop-Molotov) määräystä hyökkäämällä Liettuaan, Viroon ja Latviaan vuonna 1940. Bolshevikit vyöryivät terrorisoimaan, kiduttamaan ja tappamaan ihmisiä kommunistien vakiokäytännön mukaisesti. Neuvostoliiton karjavaunukarkotukset koettelivat yli puolta miljoonaa virolaista, latvialaista ja liettualaista kristittyjä eurooppalaisia, jotka kuljetettiin Gulagille. 12 prosenttia koko Baltian väestöstä joko karkotettiin Siperiaan tai juutalainen Neuvostoliiton salainen poliisi teloitti heidät.
Stalin kaappasi palan Itä-Romaniaa vuonna 1940 ja pakotti romanialaiset luovuttamaan Bessarabian (Moldavia).
Liittoutuneet vaikenivat kuvottavan kaksinaismoralistisesti Neuvostoliiton raa’asta hyökkäyksestä. Sen sijaan Churchill-Stalin-sopimus allekirjoitettiin 15. lokakuuta 1939. Sotaministeri Churchill allekirjoitti sopimuksen toimeenpano-asiakirjat 8. helmikuuta 1940 Lontoossa. Viattomat puolalaiset jätettiin nyt verenhimoisen punaisen hirviön armoille. Liittoutuneet eivät piitanneet Puolasta pätkääkään, he käyttivät sitä vain sodan aloittamiseen Saksaa vastaan, ja nyt, Still, ei boikotteja eikä sota-ilmoituksia Neuvostoliitolle. Ei kommunisminvastaista propagandaa mediassa.
Hitler oli hyvin tietoinen siitä, että Stalin oli hyökkäämässä Eurooppaan. Hänen epäilyksensä Stalinista on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen osoittautunut perustelluksi. Vuonna 1940 allekirjoitettu asiakirja nro 103202/06, jonka esikuntapäällikkö Kirill Meretskov allekirjoitti, paljasti, että Stalin valmistautui hyökkäämään Länsi-Eurooppaan heinäkuussa 1941 massiivisella hyökkäyksellä nimeltä Operatsia Groza (“Operaatio Ukkosmyrsky”). Se on päivätty 18. syyskuuta 1940, kolme kuukautta ennen kuin Saksan “Operaatio Barbarossa” allekirjoitettiin. Sen jälkeen, kun Georgi Žukovista tuli helmikuussa 1941 yleisesikunnan päällikkö, suunnitelmaa kutsuttiin nimellä MP 41 (Mobilisatsyonni Plan 41). Se löytyy niin sanotusta “Osobaja Papka” -kansiosta, joka sisältää noin 100 000 huippusalaista asiakirjaa. Venäläinen juutalainen historioitsija Viktor Suvorov antaa kirjassaan “Ledokol” eli “Jäänmurtaja” vakuuttavia todisteita siitä, että Hitler pakotettiin tekemään ennalta ehkäisevä isku Neuvostoliiton massiivista sotakoneistoa vastaan, joka oli valmis hyökkäämään ja tuhoamaan koko Länsi-Euroopan. Suvorov siteeraa huippusalaisia neuvostodokumentteja, jotka todistavat, että neuvostoarmeija oli rakennettu kokonaan hyökkäysvoimaksi. Stalin toivoi ensin, että Britannia, Ranska ja Saksa paljastuisivat, tuhoutuisivat ja uupuisivat, jotta puna-armeija voisi tunkeutua niiden alueelle lännessä.
Winston Churchill nimitti juutalaisen professori Lindemannin henkilökohtaiseksi neuvonantajakseen. Lindemann päätti, että Saksaan tehtäisiin alue-, matto-, kyllästys- tai rajoittamattomia pommituksia tai mitä uhrit kutsuivat “terroripommituksiksi”. Lindemann ehdotti Saksan kaupunkien pommittamista ja että työväenluokan siviilialueet olisivat oikeutettuja kohteita. Nämä pommitukset alkoivat 10. elokuuta 1940 Freiburgin pikkukaupungin pommituksella. Tämä tapahtui ennen kuin saksalaiset alkoivat pommittaa brittiläisiä kaupunkeja. Pommitusten tavoitteena oli “murtaa saksalaisten henki”. Vuosien 1940 ja 1945 välillä liittoutuneiden pommituksissa tuhoutui 61 saksalaista kaupunkia, joissa asui yhteensä 25 miljoonaa henkeä. Liittoutuneet ottivat kohteekseen erityisesti viattomia siviilejä. Moniin suuriin kaupunkeihin, kuten Kölniin tai Esseniin, tehtiin yli 250 hyökkäystä kuhunkin. Churchillin harkittu strategia oli tappaa mahdollisimman paljon saksalaisia siviilejä.
Hitler piti kommunismia myrkkynä Euroopalle ja päätti elämänsä tarkoitukseksi sen kitkemisen ja tuhoamisen. Saksalaisilla ei ollut mitään venäläisiä vastaan kansana, vaan ainoastaan kommunismia vastaan.
