Vallan pyramidi – Hollywood ( Pyramid of Power 4 /17 )

Ensimmäiset yrityksemme ymmärtää eri instituutioiden ja yksilöiden vaikutusta maailmaamme ovat keskittyneet koulutusjärjestelmään, tiedotusvälineisiin ja suuriin teknologiayrityksiin. Jokaisella näistä valtapyramidin osista on valtava vaikutus ihmisten mieliin ja päätöksiin ympäri maailmaa. Millään muulla instituutiolla ei kuitenkaan ehkä ole yhtä suurta vaikutusta kuin Yhdysvaltain elokuvateollisuudella.

Kuten luvussa 2 hahmoteltiin, Yhdysvaltain tiedusteluyhteisöt ovat 1950-luvulta lähtien pitkälti tartuttaneet valtavirran tiedotusvälineet ja vaikuttaneet niihin. Tämä pelottava suuntaus jatkuu elokuvateollisuuden ja Yhdysvaltain armeijan ja keskustiedustelupalvelun välisessä suhteessa.

1900-luvun alussa elokuvastudiot alkoivat keskittää toimintansa Etelä-Kaliforniaan alueelle, joka tuli tunnetuksi Hollywoodina. Yhdysvaltain puolustusministeriö ja tiedustelupalvelu kehittivät alusta alkaen kiinnostuksen käyttää elokuvateollisuutta menetelmänä yleisen mielipiteen muokkaamiseen. Ensimmäisiä Hollywoodin ja Yhdysvaltain armeijan välisiä yhteistyöhankkeita olivat toisen maailmansodan propagandaelokuvat, kuten Winning Your Wings.

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain sotainformaatiovirasto avasi Bureau of Motion Picturesin edistääkseen suhteitaan Hollywoodiin. Vuosina 1942-1945 tämä toimisto tarkisti yli 1 600 käsikirjoitusta ja tarkisti tai hylkäsi hankkeet, jotka esittivät Yhdysvaltain hallitusta huonossa valossa.

Tanner Mirrleesin, Ontarion teknillisen yliopiston viestinnän apulaisprofessorin ja Hearts and Mines -kirjan kirjoittajan mukaan: The U.S. Empire’s Culture Industry, sotatiedotustoimiston entinen johtaja Elmer Davis totesi,

”Helpoin tapa ruiskuttaa propaganda-ajatus useimpien ihmisten mieleen on antaa sen kulkea viihde-elokuvan välityksellä, kun he eivät tajua, että heitä propagoidaan.”

Muita historiallisia esimerkkejä propagandasta elokuvissa ovat John Waynen elokuva Vihreät baretit. Elokuva tehtiin sen jälkeen, kun Wayne henkilökohtaisesti pyysi Yhdysvaltain presidenttiä Lyndon Johnsonia auttamaan häntä tekemään propagandaelokuvan Vietnamin sodasta. Pentagon ei ainoastaan antanut käyttöön kalustoa ja sotilastukikohtia, vaan myös käsikirjoituksen lopullinen hyväksyntä jäi sille. Kaikkein häiritsevintä on se, että elokuvassa kuvattiin Pohjois-Vietnamin sotilaita syyllistymässä väkivaltaisiin julmuuksiin, joihin todellisuudessa syyllistyivät amerikkalaiset sotilaat. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, miten Yhdysvaltain hallitus ja Hollywood muokkaavat todellisuutta tietämättömien massakuluttajien silmissä.

Yhdysvaltain armeija ei ole ainoa valtion virasto, joka on luonut läheisen suhteen Hollywoodiin. Perustamisestaan vuonna 1947 lähtien Yhdysvaltain CIA oli mukana muokkaamassa elokuvien suuntaa siten, että se kuvasi virastoa myönteisellä tavalla tai pyrki poistamaan kielteisiä mielleyhtymiä. CIA:n edeltäjä, Office of Strategic Services eli OSS, oli jo kehittänyt taitojaan Hollywood-elokuviin, jotka ihannoivat viraston työtä elokuvissa kuten O.S.S. ja Cloak and Dagger.

Toisen maailmansodan jälkeen puolustusministeriö kehitti ensimmäiset ”viihdeyhteystoimistot”, jotka toimivat Yhdysvaltain hallituksen viestien välittäjinä Hollywood-studioille. CIA perusti vastaavan toimiston julkisesti vasta vuonna 1996. Suuri osa Hollywoodin ja hallituksen välisestä kumppanuudesta keskittyi sotilaskohteiden käytön sallimiseen ja laitteistojen käyttöön antamalla vastineeksi hallitukselle jonkinasteista määräysvaltaa lopullisiin käsikirjoituksiin.

Tutkija Tom Secker löysi vuoden 1958 muistion ”Elokuvat vastavakoilukoulutusta varten”, johon sisältyi elokuvien The Man Who Never Was ja Walk East on Beacon esittäminen. Muistiosta käy selvästi ilmi, että joitakin Hollywood-elokuvia käytettiin uusien alokkaiden kouluttamiseen.

Secker on auttanut paljastamaan myös muita hämmästyttäviä yhteyksiä viihdeteollisuuden ja tiedusteluyhteisön välillä. Vuonna 1996 CIA:n upseeri nimeltä Chase Brandon palkattiin työskentelemään suoraan Hollywood-studioiden kanssa viraston imagon korjaamiseksi. Chase Brandon on myös näyttelijä Tommy Lee Jonesin pikkuserkku.

”Meidät on aina kuvattu virheellisesti pahoina ja machiavellistisina”, Brandon kertoi The Guardianille. ”Meiltä kesti kauan tukea hankkeita, jotka kuvaavat meidät siinä valossa kuin haluamme, että meidät nähdään.”

Chase Brandonin työhön kuuluu tunnettuja elokuvia, kuten Tom Clancyn poliittinen trilleri The Sum of All Fears vuodelta 2002, jonka pääosassa oli Ben Affleck. CIA järjesti Affleckille ja elokuvan tekijöille henkilökohtaisen kierroksen CIA:n päämajassa ja tarjosi pääsyn analyytikoille. Chase Brandon kävi kuvauspaikalla antamassa neuvoja. Hän oli myös vakiokävijä tv-sarjassa Alias, jonka pääosassa Affleckin silloinen vaimo Jennifer Garner näytteli CIA:n peiteagentti Sydney Bristow’ta. Garner kuvasi myöhemmin CIA:n mainosvideota.

Vuonna 2017 Tom Secker ja Matthew Alford, Bathin yliopiston professori, julkaisivat kirjan National Security Cinema, jossa he esittivät vakuuttavia todisteita Yhdysvaltain tiedustelupalvelun ja armeijan massiivisesta vaikutusvallasta Hollywoodiin. Kirja perustuu avoimia asiakirjoja koskevien pyyntöjen kautta saatuihin tiedostoihin, joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten puolustusministeriö tarjosi tukea yli 800 elokuvalle vuosina 1911-2017.

Näihin elokuviin kuuluu joitakin aikansa suurimpia elokuvia: Transformers, Iron Man, Pirates of the Caribbean, Mission: Impossible ja Terminator. Alfordin ja Seckerin tutkimus osoittaa, että seitsemän kaikkien aikojen 10:stä eniten tuottaneesta elokuvasarjasta on hyötynyt puolustusministeriön ja CIA:n tuesta, mukaan lukien Marvel Cinematic Universe, James Bond ja The Fast and the Furious.

Transformers-franchisingin osalta puolustusministeriö maksoi elokuvantekijöille, jotta he saivat ”hyvin varhaisessa vaiheessa vaikutusvaltaa käsikirjoituksiin” antamalla heille elokuvahistorian suurimman sotilaallisen tuen, mukaan lukien ”kaksitoista ilmavoimien lentokonetyyppiä ja joukkoja neljästä eri tukikohdasta”.

National Security Cinema kertoo myös yksityiskohtaisesti, miten yli 1100 tv-tuotantoa sai tukea Pentagonilta. Valtaosa näistä toteutettiin syyskuun 11. päivän jälkeen, kuten Flight 93, Ice Road Truckers, Army Wives, 24, Homeland ja The Agency. CIA on auttanut noin 60 elokuva- ja tv-tuotannossa vuodesta 1947 lähtien.

Matthew Alford totesi vuonna 2017:

”Kun otamme mukaan yksittäiset jaksot pitkäaikaisista sarjoista, kuten 24, Homeland ja NCIS, sekä muiden suurten organisaatioiden, kuten FBI:n ja Valkoisen talon, vaikutuksen, voimme ensimmäistä kertaa todeta yksiselitteisesti, että kansallinen turvallisuusvaltio on tukenut tuhansia tunteja viihdettä.”

Sotilas- tai tiedusteluneuvonantajien esiintyminen Hollywood-elokuvissa on yleisempää kuin elokuvien keskivertokuluttaja ehkä ymmärtääkään. Itse asiassa jopa kuuluisa CIA:n ilmiantaja John Kiriakou tienasi elantonsa sivutoimisesti neuvomalla Hollywoodia. Kiriakou toimi entisistä CIA:n upseereista, diplomaateista ja FBI:n agenteista koostuvassa lautakunnassa, joka tarkisti vakoilusta tai terrorismista kertovia käsikirjoituksia tehdäkseen niistä realistisempia.

Suhteessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään siitä, että elokuvantekijöitä neuvotaan, miten Yhdysvaltojen hallitus voidaan maalata suotuisassa valossa. Suhde auttaa pohjimmiltaan vahvistamaan niin sanottuja ”kansallisen turvallisuuden” etuja sekä muokkaamaan yleistä mielipidettä historiallisista tapahtumista.

Asiakirjojen mukaan Yhdysvaltain hallitus on vaikuttanut elokuviin kolmella eri aikakaudella: vuosina 1943-1965, 1966-1986 ja 1986 nykypäivään. Ensimmäisenä aikakautena CIA vaikutti suoraan George Orwellin Eläinten tila ja 1984 -teosten elokuvaversioihin. Tänä aikana Luigi Luraschi -niminen mies toimi Paramount-studion sensuuripäällikkönä, ja hän oli säännöllisesti yhteydessä CIA:n nimettömään henkilöön.

Yhteydenpidon tarkoituksena oli kertoa CIA:lle studioiden kyvystä ja halusta muuttaa elokuvia Yhdysvaltain hallituksen odotusten mukaisiksi. Esimerkiksi vuoden 1955 elokuvaa Strategic Air Command muutettiin, jotta amerikkalaiset eivät näyttäisi ”liipaisuhaluisilta sodanlietsojilta”.

Vuonna 1986 Top Gun aloitti modernin aikakauden, jolloin sotilas- ja tiedustelupalvelut vaikuttivat Hollywood-elokuvissa. Elokuva toimi menestyksekkäänä mainoselokuvana Yhdysvaltain laivastolle, ja laivaston lentäjien värväys kasvoi 500 prosenttia. National Security Cinema -kirjan kirjoittajat uskovat, että tämä menestys sai CIA:n päivittämään strategiaansa yleisöön vaikuttamiseksi elokuvien avulla.

Luettelo elokuvista, jotka saivat neuvoja ja/tai tukea – ja joiden käsikirjoituksia muutettiin – sisältää mm:

The Bourne Identity (2002)
The Sum of All Fears (Kaikkien pelkojen summa) (2002).
The Recruit (2003)
Avatar (2009)
Charlie Wilsonin sota (2007)
Contact (1997)
Hotel Ruanda (2004)
The Interview (2014)
The Kingdom (2007)
Lone Survivor (2013)
Rules of Engagement (2000)

Vuonna 2016 professori Tricia Jenkins julkaisi vuodettuja yksityisiä muistioita osana kirjaansa The CIA in Hollywood: How the Agency Shapes Film and Television. Nämä ja muut muistiot osoittavat, että muun muassa Osama bin Ladenin salamurhasta kertovaan elokuvaan Zero Dark Thirty ja elokuvaan Argo viranomaiset vaikuttivat vahvasti, jotta hallitus näyttäisi vaikuttavalta tai vähättelisi virheitään.

Osana Argon tekijöiden kanssa tehtyä järjestelyä Ben Affleck sai vierailla CIA:n päämajassa Langleyssä, Virginiassa. Muita näyttelijöitä, jotka ovat vierailleet vakoojien päämajassa, ovat Robert De Niro, Tom Cruise, Dan Aykroyd, Dean Cain, Will Smith, Claire Danes, Kevin Bacon, Patrick Stewart ja Mike Myers.

(klippi Tricia Jenkinsistä ja Matthew Alfordista )

Tuorein esimerkki siitä, että Yhdysvaltain armeija pyrkii vaikuttamaan yleisön käsitykseen elokuvien kautta, tuli vuoden 2021 alussa, kun paljastui, että Yhdysvaltain merijalkaväki oli keskeisessä asemassa James Cameronin Avatarin kehittämisessä. Lähes 1 700 sivua asiakirjoja, jotka armeijan viihdemedian yhteyshenkilö julkaisi, osoittavat tämän suhteen toiminnassa. Huhtikuussa 2009 laaditussa raportissa kerrotaan yksityiskohtaisesti, kuinka Hollywoodin yhteysupseerit ”tapasivat ohjaaja/käsikirjoittaja James Cameronin”.

Jotkut kriitikot tulkitsivat Avatarin sodanvastaiseksi elokuvaksi, jossa muukalaisplaneettaa käytettiin vertauskuvana Yhdysvaltain armeijan kohtelusta amerikkalaisia alkuperäiskansoja tai irakilaisia kohtaan. Asiakirjoista käy kuitenkin ilmi, että armeija piti elokuvaa propagandamenestyksenä ja kutsui muun muassa viihdealan yhteyshenkilöitä puhumaan armeijan paneeliin Comic Con -tapahtumassa vuonna 2011. Armeija piti elokuvasta niin paljon, että se järjesti näytöksiä sotilastukikohdissa ja sai näyttelijät ja tuottajat osallistumaan laivaston viihdeohjelman vierailuun.

Huolimatta tästä runsaasta tietomäärästä, joka on nyt saatavilla, yleisö on edelleen suurelta osin pimennossa siitä, missä määrin armeija ja tiedustelupalvelu osallistuvat elokuvateollisuuteen. Matthew Alfordin mukaan merijalkaväki on myöntänyt, että sen arkistossa on 90 laatikollista asiaan liittyvää materiaalia. ”Hallitus on vaikuttanut erityisen varovaiselta välttääkseen yksityiskohtien kirjaamista käsikirjoituksiin 2000-luvulla tehdyistä todellisista muutoksista.”

Tärkeää on huomioida elokuvan ja television valta muokata yleistä mielipidettä. Tutkija Tricia Jenkins toteaa, että yksi syy siihen, miksi CIA ja armeija haluavat olla mukana Zero Dark Thirty -elokuvan kaltaisissa suurissa elokuvissa, on se, että he tiedostavat yleisön muodostavan mielipiteensä reaalimaailman tapahtumista suurelta osin Hollywoodin fiktiivisen uudelleenkertomuksen perusteella.

Joulukuussa 2019 entiseltä CIA:n upseerilta demokraattien edustajaksi siirtyneeltä Elissa Slotkinilta kysyttiin hänen suosikkielokuvistaan, ja hän myönsi avoimesti, että CIA ”auttaa Hollywoodia” ymmärtämään totuuden CIA:sta.

”Jotkut elokuvat ovat vain täyttä hulluutta eivätkä edusta todellisuutta lainkaan. Itse asiassa CIA:lla on kokonainen toimisto, joka auttaa Hollywoodia ymmärtämään, miten kuvata sitä, mitä todella tapahtuu.”

Joskus hallituksen pyytämät käsikirjoitusmuutokset voivat olla hienovaraisia, kuten silloin, kun Tricia Jenkinsin mukaan Yhdysvaltain hallitus pyysi vuonna 1996 ilmestyneen menestyselokuvan Independence Day käsikirjoitusta muutettavaksi niin, että päähenkilöt työskentelivät armeijalle eivätkä siviileinä. Muutos on pieni, mutta yleisölle välitetty viesti on voimakas: armeija, Yhdysvaltain hallitus – he ovat sankareita. Heihin on luotettava ja heitä on ihailtava. Nämä elokuvat voivat vahvistaa kertomusta, jonka mukaan Yhdysvaltain hallitus ja sen eri virastot ovat auktoriteetteja, jotka välittävät meistä ja jotka eivät voi tehdä väärin.

Jos yleisö jatkaa televisio- ja elokuvakulutusta ymmärtämättä, että Yhdysvaltain armeijalla ja vakoilujärjestöillä on ollut osuutensa lopputuotteen syntyyn, se joutuu jatkossakin alttiiksi vaikutteille ja väärälle valistukselle harmittoman viihteen varjolla.

Ratkaisut: Irrottautuminen Hollywood-Military-Intelligence-kompleksista.

Ratkaisut Hollywood-Military-Intelligence-Complexiin ovat yksinkertaisia. Helpoin ratkaisu niille, jotka pyrkivät puhdistamaan mielensä Yhdysvaltain armeijan, tiedustelupalvelujen ja muiden valtapyramidin osien mahdollisesta propagandasta, on yksinkertaisesti irrottautua. Irrottautukaa Hollywood-Military-Intelligence-Complexistä kieltäytymällä kuluttamasta niiden propagandaa. Tämä saattaa olla äärimmäistä joillekin ihmisille, mutta toisille se on sopiva ratkaisu.

Ottakaa ainakin aikaa tulla sydämenne ja mielenne hallitsijaksi. Tätä varten teidän on alettava kyseenalaistaa oletuksianne ja tietämystänne. Pysähdy kysymään itseltäsi, kuinka suuri osa maailmankuvastasi on tietoisesti tai alitajuisesti muotoutunut sen perusteella, mitä olet nähnyt televisiossa ja elokuvissa lapsuudestasi lähtien. Mitä enemmän kaivelet ja tutkiskelet, saatat huomata, että Hollywood on muokannut ajatuksiamme siitä lähtien, kun useimmat meistä olivat lapsia ja katsoivat ensimmäisen Disney-elokuvansa.

Ehkä esimerkiksi näkemyksesi siitä, miten äidin ja isän pitäisi olla vuorovaikutuksessa, on saanut suuren vaikutuksen lapsena katsomistasi komediasarjoista. Tai ehkä näkemyksesi siitä, miten pariskunnan pitäisi käyttäytyä rakastuessaan, tai siitä, millaiset vaatteet, tyylit ja musiikki ovat suosittuja – kaikki nämä ovat saaneet muotonsa kuvista, joita silmiesi edessä vilahti pienillä ja suurilla valkokankailla.

Mitä paremmin tunnet omat mieltymyksesi ja ajatuksesi, sitä skeptisemmin voit kuluttaa tätä sisältöä. Tämä ei tarkoita, ettet voisi enää koskaan nauttia elokuvasta tai tv-sarjasta, mutta se tarkoittaa, että katsominen on parempi tehdä harkiten kuin sokeasti imemällä sitä itseensä.Jos haluamme vapautua propagandasta, jonka tarkoituksena on syöttää meille puolueellinen versio historiasta, kulttuurista tai yksinkertaisesti myydä meille tuote, meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin sydämemme ja mielemme valtaamiseksi takaisin. Tämän ponnistelun avulla voimme olla vapaita Hollywoodin propagandasta, Big Tech -sensuurista, valtamedioista ja valtion johtamasta koulutusjärjestelmästä.

Jatkaaksesi tutkimustasi tästä aiheesta suosittelemme lukemaan Tricia Jenkinsin kirjat National Security Cinema: The Shocking New Evidence of Government Control in Hollywood ja The CIA in Hollywood: How the Agency Shapes Film and Television.