Massahypnoosista

Professori Mattias Desmet, belgialainen psykologi, joka on suorittanut tilastotieteen maisterin tutkinnon, sai maailmanlaajuista tunnustusta vuoden 2021 lopulla, kun hän esitti “massanmuodostuksen” käsitteen selityksenä absurdille ja irrationaaliselle käyttäytymiselle, jota havaittiin k-pandemiaan ja sen vastatoimiin liittyen.

“Ne, jotka kieltäytyvät oppimasta historiasta, joutuvat väistämättä toistamaan sitä”, sanotaan. “Tämä vaikuttaa erityisen olennaiselta nykypäivänä”, Desmet selittää, “koska jollemme ymmärrä, miten massojen muodostuminen tapahtuu ja mihin se johtaa, emme voi estää sitä”.

“K-kriisin alussa, helmikuussa 2020, aloin tutkia tilastoja viruksen kuolleisuus-, tartuntakuolleisuus- ja tapauskuolleisuusluvuista jne. Sain heti vaikutelman – ja kanssani useat tunnetut tilastotieteilijät, kuten esim. John Ioannidis Stanfordista – että käytetyt tilastot ja matemaattiset mallit yliarvioivat dramaattisesti viruksen vaarallisuutta. Kirjoitin välittömästi artikkelin tuodakseni joitakin virheitä ihmisten tietoisuuteen. Huomasin kuitenkin heti, että ihmiset eivät yksinkertaisesti halunneet tietää; aivan kuin he eivät olisi huomanneet edes räikeimpiä virheitä käytetyissä tilastoissa. Ihmiset eivät vain kyenneet näkemään niitä.”

Tämä varhainen kokemus sai Desmetin päättämään keskittyä yhteiskunnassa vaikuttaviin psykologisiin mekanismeihin. Hän vakuuttui, että kaikki nähty oli itse asiassa laajamittaisen massanmuodostusprosessin vaikutusta:

“Tämän psykologisen suuntauksen merkittävin piirre on, että se tekee ihmisistä täysin sokeita kaikelle, mikä on vastoin heidän uskomaansa kertomusta. Heistä tulee periaatteessa kyvyttömiä ottamaan etäisyyttä omiin uskomuksiinsa, eivätkä he näin ollen pysty vastaanottamaan tai arvioimaan uutta tietoa. Toinen erityispiirre on, että tämä massanmuodostusprosessi saa ihmisen olemaan valmis uhraamaan radikaalisti kaiken hänelle tärkeän, jopa terveytensä, varallisuutensa, lastensa terveyden, lastensa tulevaisuuden.

Kun joku on massanmuodostusprosessin vallassa, hänestä tulee radikaalisti halukas uhraamaan kaikki yksilölliset etunsa. Kolmas piirre – vain muutamia mainitakseni – on, että kun ihmiset ovat massanmuodostusprosessin vallassa, heillä on tyypillisesti taipumusta julmuuteen niitä kohtaan, jotka eivät sulata kertomusta tai mene siihen mukaan. He tyypillisesti toimivat ikään kuin tämä olisi eettinen velvollisuus.

Loppujen lopuksi heillä on tyypillisesti taipumus ensin leimata ja sitten eliminoida – tuhota – ne, jotka eivät kulje massan mukana. Tästä syystä on erittäin tärkeä ymmärtää psykologisia mekanismeja, koska jos niitä ymmärtää, voi välttää massojen muodostumisen niin syvälle, että ihmiset saavuttavat kriittisen pisteen, jossa he ovat fanaattisen vakuuttuneita, että heidän pitäisi tuhota kaikki, jotka eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä.

Kun yhteiskunnassa on käynnistynyt massanmuodostusprosessi, on äärimmäisen vaikeaa herättää massoja. Mutta herättäminen on tärkeää, koska siten voidaan välttää massojen – ja niiden johtajien – vakuuttuminen omaksumastaan tarinasta niin fanaattisesti, että he alkavat tuhota toisin ajattelevia ihmisiä.

Mielenkiintoista on, että totalitaarista valtiota ei oikeastaan ollut olemassa ennen 1900-lukua. Tämä on suhteellisen uusi ilmiö, joka perustuu joukkomuodostukseen, tai joukkohypnoosiin. Massahypnoottisen valtion edellytykset täyttyivät ensimmäisen kerran juuri ennen Neuvostoliiton ja natsi-Saksan syntyä, joten tämä on historiallinen kontekstimme.

Nämä edellytykset täyttyivät jälleen juuri ennen k-kriisiä. Nyt näemme erilaista totalitarismia, suurelta osin seurauksena teknologisesta kehityksestä, joka on luonut erittäin tehokkaita välineitä yleisön alitajuiseen vaikuttamiseen.

Mitä nämä psykologiset dynamiikat ovat? ‘Joukkomuodostus’ on kliininen termi, joka puhekielessä voitaisiin yksinkertaisesti kääntää eräänlaiseksi joukkohypnoosiksi, mikä voi tapahtua, kun tietyt edellytykset täyttyvät.

Kun ihminen hypnotisoidaan, hypnotisoijan ensimmäinen tehtävä on irrottaa tai vetää kohteensa huomio pois ympäröivästä todellisuudesta tai ympäristöstä. Tällöin ihminen ei välitä, kuinka monta lähimmäistä k-toimenpiteet vahingoittavat, koska hän on keskittynyt k:hon ja kaikki muu on psykologisesti katsottuna kadonnut. Lähimmäisen voi tappaa, koska hänellä ei ole maskia, eikä hypnotisoitu väräytä kulmakarvaansakaan. Lapset voivat kuolla nälkään, ystävät tehdä itsemurhan taloudellisessa epätoivossa, eikä millään näistä ole psykologista vaikutusta hypnotisoituun, koska muiden ahdinko ei ole hänelle merkityksellinen.

Täydellinen esimerkki tästä psykologisesta todellisuuden sokaistumisesta on, miten k-piikkikuolemia ja -vammoja ei yksinkertaisesti tunnisteta eikä niissä edes nähdä syy-yhteyttä. Ihminen saa piikin, kärsii massiivisista haitoista ja sanoo: ‘Onneksi sain piikin, muuten olisi käynyt paljon pahemmin.’

Hän ei voi käsittää mahdollisuutta, että itse piikki olisi ehkä vahingoittanut häntä. Olen jopa nähnyt ihmisten ilmaisevan kiitollisuutta piikistä, kun joku, jota he oletettavasti rakastivat, kuoli tuntien tai päivien kuluessa piikin saamisesta! Se on aivan järjetöntä. Hypnoosin psykologinen dynamiikka selittää kyllä tämän epäloogisen, käsittämättömän käytöksen, mutta se on silti melko surrealistista.

Vaikka tiedän, millaiset mekanismit toimivat, olen silti aina hämmentynyt, kun tämä tapahtuu. En melkein pysty uskomaan näkemääni.

Tunnen erään henkilön, jonka mies kuoli nukkuessaan sydänkohtaukseen muutama päivä piikin jälkeen. Ajattelin, että nyt hänen silmänsä avautuisivat ja hän heräisi; ei suinkaan! Hän jatkoi puhuen yhä fanaattisemmin siitä, kuinka onnellisia meidän pitäisi olla, koska meillä on tämä piikki. Uskomatonta, mutta totta.”

Kun ihmiset, jotka ovat tunteneet itsensä yksinäisiksi, ahdistuneiksi ja hallitsemattomiksi, osallistuvat strategiaan, joka esitetään heille ratkaisuna ahdistukseen, syntyy upouusi sosiaalinen side, joka vahvistaa joukkohypnoosia, koska he eivät enää tunne olevansa eristyneitä ja yksinäisiä. Tämä vahvistuminen on eräänlaista henkistä päihtymystä. Se on todellinen syy, miksi ihmiset uskovat tarinan, oli se kuinka absurdi tahansa. “He jatkavat tarinan nielemistä, koska se luo uuden sosiaalisen siteen”, Desmet sanoo.

Massamuodostuksen uhrina ihminen menettää estonsa ja suhteellisuudentajunsa. Niinpä, kuten olemme nähneet k-pandemian aikana, ihmiset hyökkäävät mitä järjettömimmin tavoin kaikkien niiden kimppuun, jotka eivät tarinaa usko. Taustalla oleva aggressio kohdistuu aina siihen väestönosaan, jota ei ole hypnotisoitu.

Yleistäen voi sanoa, että tyypillisesti, kun massamuodostelma on aktiivinen, noin 30 % väestöstä hypnotisoidaan. Tähän kuuluvat tyypillisesti johtajat, jotka julistavat hypnotisoivan narratiivin yleisölle. 10 % jää hypnotisoimatta eikä sulata narratiivia. Enemmistö 60 % aistii, että tarinassa on jotain vialla, mutta hyväksyvät sen, yksinkertaisesti koska eivät halua erottua tai aiheuttaa ongelmia.

Syntyvän sosiaalisen sidoksen ongelmana on myös, että tämä sidos ei ole yksilöiden välinen, vaan pikemminkin yksilön ja kollektiivin. Tämä synnyttää fanaattisen solidaarisuuden tunteen kollektiivia kohtaan, mutta yksittäistä henkilöä kohtaan solidaarisuutta ei ole. Yksilöt siis uhrataan säälimättä kasvottoman kollektiivin “suuremman hyvän” puolesta.

“Tämä selittää esimerkiksi, miksi k-kriisin aikana kaikki puhuivat solidaarisuudesta, mutta ihmiset hyväksyivät, että jos joku joutui onnettomuuteen kadulla, häntä ei saanut enää auttaa, ellei hänellä ollut kirurgista maskia ja hansikkaita. Tämä selittää myös, että kun kaikki puhuivat solidaarisuudesta, ihmiset hyväksyivät, että jos heidän isänsä tai äitinsä oli kuolemaisillaan, he eivät saaneet käydä heidän luonaan”, Desmet sanoo. Loppujen lopuksi päädytään täysin vainoharhaiseen ilmapiiriin, jossa ihmiset eivät enää luota toisiinsa ja ovat valmiita ilmoittamaan läheisistään hallitukselle.

Massanmuodostusprosessin ylläpitämiseksi on oltava ulkoinen vihollinen, johon valtio voi kohdistaa hypnotisoitujen massojen aggression.

Tästä päästäänkin erääseen keskeiseen asiaan, nimittäin väkivallattoman vastarinnan ja tarinaa vastaan puhumisen tarpeellisuuteen.

Väkivaltainen vastarinta tekee ihmisestä automaattisesti hyökkäyksen kohteen, joten totalitaarisen järjestelmän sisällä tapahtuvan vastarinnan on aina noudatettava väkivallattoman vastarinnan periaatteita, Desmet toteaa. Puhumista on jatkettava selkeällä, järkevällä ja rauhallisella tavalla.

Massamuodostelman syntyessä ihmiset yleensä kokevat, että ei ole järkevää puhua, koska toiset eivät herää. Muut eivät tunnu olevan herkkiä heidän rationaalisille vasta-argumenteilleen. Mutta koskaan ei pitäisi unohtaa, että ääneen puhumisella on välitön vaikutus; ei ehkä niinkään, että se herättäisi massat, vaan että se häiritsee massojen muodostumisprosessia ja hypnoosia. Siten se estää massoja muuttumasta erittäin tuhoisiksi niitä kohtaan, jotka eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä.

Kirjoitus Facebookissa: 24.6.2022 / Vesa Raiskila